Ilman lähdesuojaa ei ole sananvapautta
Sananvapauden ehdoton kulmakivi on toimittajien lähdesuoja. Se tarkoittaa toimittajien oikeutta olla paljastamatta tietolähdettään poliisikuulusteluissa tai oikeudenkäynnissä.
Lähdesuojan turvin on paljastettu suuria väärinkäytöksiä. Esimerkiksi Watergate-skandaali johti presidentti Nixonin eroon.
Pelko lähdesuojan murtumisesta oli ainut asia, jota kakistelin lex-Nokian käsittelyn yhteydessä. Jos lähdesuoja menee, kansalaiset eivät saisi enää tietoa poliitikkojen ja virkamiesten rötöstelyistä.
Kysymys ei siis ole yksityiselämästä, vaan virkamiehenä tai poliittisina päättäjinä tehdyistä väärinkäytöksistä.
Lex-Nokia on kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä oikeus- ja sisäministeriöiden toimikunta nyt esittää. Se haluaa, että toimittajan voisi pakottaa jo esitutkintavaiheessa kertomaan salaisen tietolähteensä, jos lähteen epäillään rikkoneen salassapitovelvollisuutta.
Toimikunta perustelee ehdotustaan sillä, että ihmiset saattavat kärsiä heitä koskevien tietojen julkistamisesta.
Niinpä tietenkin. Rötöstelijöiden yksityisyyden suoja on tärkeämpi kuin kansalaisten oikeus tietää.
Nykyisin lähdesuojan voi murtaa vain oikeudessa. Käytännössä vuotojutut eivät mene oikeuteen, kun ei tiedetä, ketä pitäisi syyttää.
Otetaanpa esimerkki. Terveydenhoitoalalla salassapitovelvollisuus kuuluu työn luonteeseen. Olisiko muutaman vanhuksen (todennäköinen) murha kyetty estämään, jos joku olisi jotain epäillyt ja kertonut tietonsa lehdille ennen kuin tutkinta virallisesti käynnistyi?
Asiat ovat aivan toisin esimerkiksi Ruotsissa. Siellä perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden kertoa tietojaan medialle ilman pelkoa rangaistuksesta.
Ruotsissa laki kieltää viranomaisia edes yrittämästä selvittää, kuka lähdesuojan piiriin kuuluvan tiedon antoi.
Toisin on meillä. Yksi kansanedustaja teki rikosilmoituksen siitä, että toimittaja nimettömiin lähteisiin vedoten kertoi poliitikon ahdistelleen naisia eduskunnassa. Ja eiköhän syyttäjä päättänyt syyttää.
Myös Yhdysvalloissa perustuslain 1. lisäys kieltää kongressia laatimasta lakia, jolla voidaan rajoittaa kansalaisten sananvapautta.
***
Suomi ei todellakaan ole länsimainen demokratia, joka kunnioittaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamaan sananvapautta ja toimittajien lähdesuojaa. Me olemme edelleen tsaarinajan salailukulttuurista kiinni pitävä kansakunta. Me vain leikimme demokraattista maata. Meidän oikeuslaitoksemme vähät piittaa sananvapaudesta.
Tilastot ovat armottomia. Kymmenen viime vuoden aikana Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta seitsemän sananvapaustuomioita eli enemmän kuin valtaosa 47 Euroopan neuvoston jäsenmaista. Tanska ja Islanti ovat puhtaita maita, Ruotsi on tuomittu viidesti.
Oikeuslaitoksemme mainetta mustaaville tuomioille ei loppua näy. Suomelle saattaa tulla vielä kymmenkunta uutta sananvapaustuomiota. EIT on näet ilmoittanut ottavansa ainakin yhdeksän kantelua käsittelyynsä. Näiden lisäksi Strasbourghissa on vireillä kymmenkunta muutakin suomalaisten sananvapausjuttua.
***
Kuulun eduskunnan Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskuntaan. Olen tehnyt aloitteen, että Euroopan Neuvosto selvittäisi toimittajien työolot ja lähdesuojan Euroopan Neuvoston 47 jäsenmaassa. Esimerkiksi Venäjällä on kymmenen viime vuoden aikana tapettu 300 toimittajaa.
EN:n huhtikuun istunnossa käsiteltiin raporttia, jonka mukaan ihmisoikeuksien puolustajia vainotaan järjestelmällisesti etenkin itsenäistyneissä entisissä neuvostotasavalloissa ja muutamissa muissakin Euroopan maissa.
Suomessa toimittajaa ei sentään uhata hengenmenolla. Mutta EN:n 20-vuotisjuhlien intomieliset puheet ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteista ovat yhtä tyhjän kanssa niin kauan kuin Suomi ei kunnioita sananvapautta. Se näet on demokratian kulmakivi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tosi tosi omituista . . . on, että siis nykyisen ei-sosialistisen hallituksen kahden ministeriön toimikunta esittää journalistien lähdesuojan poistamista. Suomi nyt on jo muutoinkin kesyjen tai kesytettyjen lehtien ja valtion monopoliradion ja -television ikioma unelmamaa, jossa lisäksi nykyinen pääministeri lausui omana lisänään, ettei "keskeneräisistä" asioista puhuta. Euroopan maissa hän ei olisi koskaan tullut tuohon hommaan. Muutamissa hän olisi sen jo jättänyt.
Mutta et ole oikeassa Tuulikki, kun sanot, ettei uhata - hengen menolla. Kyllä minä esimerkiksi sain vastaavia uhkauksia, ml. perhettä ja sukulaisia vastaan. Siihen manipuloitiin ensin upseeri, joka salasi yya-politiikan uusia aspekteja, Kostamus jne. Hänen pulmistaan NL:n lähestystön seksiosaston kanssa oli annettu tietoa. Kun sitten Supo (Arvo Penti alla) kuunteli edellisen, niin seksijuttuihin palattiin voimalla. Eli kyllä Suomessa viranomainen itse tietää mitä vuotaa miksi ja milloin. Mutta viranomaisesta sitä ei siis saa vuotaa.
Kirjoitan nykyään Suomen ulkopuolelta enkä tiedä, joko kaikki sukulaiset on nitistetty. Parille niin kävi; he olivat todistajia asioissa, joita ei ollut - virallisesti. Eikä ole vieläkään.
"Toisin on meillä. Yksi kansanedustaja teki rikosilmoituksen siitä, että toimittaja nimettömiin lähteisiin vedoten kertoi poliitikon ahdistelleen naisia eduskunnassa. Ja eiköhän syyttäjä päättänyt syyttää."
Etkö näe mitään ongelmaa syytösten kohteeksi joutuvien oikeusturvassa. Jos joku väittäisi että Tuulikki Ukkola ottaa lahjuksia ja käyttää pikkupoikia seksuaalisesti hyväksi ja julkaisisi sen lehdessä sadoille tuhansille ihmisille ilman minkäänlaisia todisteita, kyseessä olisi ilmeisesti hyväksyttävä toiminta.
Jokainen ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Se on oikeusvaltion periaate. Vihervasemmisto ja heidän talutusnuorassaan kulkeva, pääosin katkerista naisista koostuva nuorten journalistien joukko aloittaisi välittömästi vihakampanjan kaikkia niitä vastaan, jotka uskaltavat olla eri mieltä heidän kanssaan. Vaikka syytökset osoittautuisivat perättömiksi, menetettyä mainetta ja epäilyksen verhoa ei saa ikinä täysin puhdistetuksi.
Sananvapaus tarkoittaa ihmisen oikeutta esittää omia mielipiteitään ilman pelkoa oikeuteen joutumisesta - tämäkään tosin ei toteudu Suomessa. Väiteen esittäjällä on kuitenkin aina todistustaakka. Mikään sananvapaus ei poista sitä. Varsinkin kun kyse on yksittäiseen ihmiseen kohdistuvista vakavista syytöksistä, jotka voivat pahimmassa tapauksessa tuhota koko hänen uransa.
Se on asiaa Tuulikki Ukkolalta! Hyvä, että liian harvoja vapauksien puolustajia löytyy. Moukkien vallassa ne ovat vaarassa näivettyä.
Lumedemokratia:
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/lumedemokratia/374669
"Toisin on meillä. Yksi kansanedustaja teki rikosilmoituksen siitä, että toimittaja nimettömiin lähteisiin vedoten kertoi poliitikon ahdistelleen naisia eduskunnassa. Ja eiköhän syyttäjä päättänyt syyttää."
Ei nyt suoraan liity tuohon, mutta..
Onko teillä Lylyn kanssa jotenkin huonot välit?
esim.
viime eduskuntavaalien alla:
"Lähtiessäni pihaan ajoi myös asuntoauto jota ohjaili ehdokkaamme Vesa Aitto-Oja Oulaisista kyydissään turkkitäti Tuulikki. Vesa tuli autosta ja tervehti iloisesti että mukavaa kun tavataan lähes joka päivä eri puolilla lääniä. Turkkitäti ei tervehtinyt. Huono kotikasvatus."
http://blog.lylyrajala.fi/?p=86
Hyvä Tuulikki! Tämä on tärkeä asia. Samaan syssyyn nykyistä lakia pitäisi uudistaa, se ei nykyisin ole täsmällinen. Toimittaja saattaa hankkia tietoa juttua varten, mutta juttu jää kumminkin tekemättä, aineisto ei ehkä olekaan tarpeeksi vakuuttava. Tai tietoa saattaa pyytämättä tulla tahoilta, jotka olisi tärkeää pitää salassa. Jutun valmistelija voi olla freelancer, eikä hän taustatyötä tehdessään edes ole varma, mihin jutun kauppaisi, silloin ei lähdesuojakaan ehkä toimi. Pelkkä jutun valmistelu voi tulla viranomaisten tietoon ja kun aihe on kyllin arka, poliisi tulee tivaamaan tietojen lähdettä. Tämä ei ole teoriaa, näin on käynyt. Toisaalta laissa pitäisi määrittää mikä on media, sekään ei enää ole itestään selevää. Onko esim. blogi media, entä tällainen kommentti julkisessa välineessä, jne. Ettei vain olisi liian heleppoo.
Ja Tuulikki ajoi täysillä lex-Nokiaa kuin käärmettä pyssyyn.
Kaksinaamaista hommaa sano.
Tehän(hallitus) rakennatte poliisivaltiota sata lasissa Kokoomuksen johdolla. Nyt vain täytyy hieman hurskastella, että ääniä saisi.
Ilman lähdesuojaa ei todellakaan olisi enää sananvapautta.
1. / Tapio O. Nevalle; Rehellisellä ihmisellä saattaa olla paljonkin salattavaa, kaikki tieto ja sen lähde ei vaan kuulu kaikille.
Moni juttu jää todellakin mielenkiintoiseen pisteeseen, kun toimittaja julkaisee jutun, jossa paljastetaan jokin vääryys, vääryyden tekijä tosin ei yleensä vaivaudu, tai ei paremminkaan uskalla ruveta tekemään herjaussyytettä, kun tietää oikean totuuden ja pelkää sen paljastuvan.
Toimittajan valtti taas on aina omassa harkinnassaan, siis uhka väärintekijälle, paljastaa tietolähde vasta tosipaikan tullen.
Käyppä Tuulikki tuolta kollegasi Jäätteenmän blogista vilkaisemassa "lähdesuojaa"..
Kuka siellä oikeusministeriössä häärää...no vihreä ***tana.
No entä kuka siellä sisäministeriössä häärää...kokoomuskommunisti.
No mitäs Tuulikki teki silloin kun valtionsyyttäjä miihkali ilmanni alkoi syyttämään yhtä halla-ahoa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan vaikka kyse oli ilmiselvästä huonosta mausta. Tuulikki hyrisi hiljaa turkissaan.
Mitä se Tuulikki äänesti silloin kun Lex-nokiasta päätettiin. No tietysti sähköpostin tunnistetietojen urkintaoikeuden puolesta.
Siinä missä vasemmisto lähestyy kommunismia vasemmalta sitä koskaan tavoittamatta, niin kokoomus lähestyy kommunismia oikealta ja sen tavoittaen.
Kallistun Ukkolan kannalle. Lähdesuoja on välttämätön, jos sitä aletaan purkaa epäiltyjen rikostapausten yhteydessä, olemme päättymättömällä tiellä. Ei ole mitenkään epätavallista, että epämielyttävien asioiden tulessa julki, ensimmäisenä kysytään, kuka vuoti?
Kansalaisten tasa-arvoisuuden kannalta lähdesuojan purku hyödyttäisi vain niitä, joilla on sellainen yhteiskunnallinen asema, joka käytännössä takaa poikeuksellisen hyvän oikeusturvan.
Toimittajien tulee kuitenkin huolehtia omasta lähteiden käytöstään, ettei käy niinkuin Hesarille viimeviikolla kun se joutui julkaisemaan oikaisun Jeesus Nasaretilaisen syntymäpaikasta.
Kunnian perään voi aina käräjöidä, mutta pienelle ihmiselle käräjöinti on usein taloudellista uhkapeliä.
Tsaarinajan salailukulttuurista kiinni pitävä kansakunta sallii myös täysin sortavan ja epätasaarvoisen asevelvollisuusjärjestelmän, josta ei politiikassa voida keskustella. Lienee myös euroopan ihmisoikeuskäytännön vastainen, mutta ei se piskuruista tuulimyllyjävastaantaistelevaa Suomea haittaa.
Siinä Tuulikille seuraava aihe, jolla pääsee otsikoihin.
"Esimerkiksi Venäjällä on kymmenen viime vuoden aikana tapettu 300 toimittajaa."
Saisiko tälle väitteelle lähteen? Hyvin mahdollista että 300+ toimittajaa on tapettu mutta olisi mukava nähdä lähdeviite aina tällaisen väitteen kohdalla.
T. Ukkola, äänestit sähköisen viestinnän tietosuojalain puolesta ja nyt olet olevinasi sananvapauden tärkeydestä huolissasi. Mitä selkärangatonta kaksinaamaisuutta (Samaa kaksinaamaisuutta osoitti myös Jyrki Kasvi, joka ennakolta puhui kovaan ääneen Lex Nokiaa vastaan mutta kuitenkin äänesti sen puolesta)!
Kiitoksia kommentoijille. Lex-Nokiassa ei mielestäni ollut muuta epäselvää kuin että lähdesuoja voisi vaarantua. Mutta onhan (omat) puhelimet keksitty.
Sen sijaan uusissa suunnitelmissa ei ole järjen häivääkään. Kukaan ei uskalla kertoa väärinkäytöksistä, jos pientenkin vuotojen lähteet pelkäävät työpaikkansa ja asemansa vuoksi. Miten ihmisoikeusasiantuntijat voivat kannattaa lähdesuojan murtamista? Näillä henkilöillä on oma lehmä ojassa tai sitten he eivät ole koskaan sisäistäneet demokraattisen yhteiskunnan syvintä olemusta.
sideshowmob kommentissa osui siihen lähdesuojan varjopuoleen, Sillä todellakin voi tehdä kiusaa pelkkien arvailujen varassa. Siksi tarvittaisiin myös mediaväeltä jäejen käyttöä, mitä kirjoittaa.
Perinteistä tutkivaa journalismia tässä kaivataan, Toimittajat voisivat todellakin itse perehtyä asioihin, nyt kirjoitetaan huhujen varassa, tutkimatta sen enempää.
Ruotsin lähde suojassa Tuulikki taisi yksinkertaistaa. Salassa pidettävän tiedon medialle vuotamiseen tarvitaan selkeä rikos epäily.
Minusta vielä pahempi sananvapauden rajoitin on media itsessään.
Esimerkki: Pohjanmaalla lehtiin on lähes mahdoton saada ydinvoimakriitisiä juttuja. Lehtien omistajat ja päätoimittajat on paikallisissa kaupakamareissa mukana. Kauppakamarit on lopattu ydinvoiman puolelle. Ja pohjanmaan lehdistö sensuroi lähes kaiken ydinvoimakriitiset jutut.
Se vanha tavoite, että lehdet olisi tiedonvälitystä, on sivuosassa. Tällä hetkellä suurin tavoite on olla mielipide muokkaaja.
@Vääräuskoinen Huomasin tämän vasta nyt ... ei kannattaisi julkisesti huudella väärää todistusta lähimmäisestään:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/52196-lex-nokia-lapi-kasvi-ja-sumuvuori-...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 17 kommenttia