Toimittajat leikkivät tulella
Olen järkyttynyt. Jos ei ole kansanedustajissa sananvapauden puolustajia, ei niitä ole enää edes toimittajien keskuudessa. Kommentit Niklas Herlinin kirjoitukseen Uuden Suomen verkkosivuilla olivat käsittämättömiä. Sen vielä jotenkin tajuaisi, jos sananvapaudesta mitään ymmärtämättömät nettiviisastelijat taputtaisivat käsiään Herlinin kirjoitukselle ja ennakkosensuurille. Mutta että toimittajatkin ovat valmiit heittämään sananvapauden romukoppaan. Herra varjele.
Jotenkin tuntuu siltä, että koko nettikansa on menettänyt järkensä ja suhteellisuudentajunsa. Alan vähitellen uskoa siihen väitteeseen, ettei Suomen kansa kestä hyviä aikoja. Silloin meillä on aikaa viisastella ja leikitellä elintärkeillä arvoilla. Sitten, kun hengen, elämisen ja sanan vapautta ei enää ole, on myöhäistä itkeä. Vapauden aika oli ja meni.
Kahden vuosikymmenen aikana alalle on tullut uusi uljas kaikkitietävä toimittajasukupolvi, joka ei tiedä eikä ymmärrä, mitä aito sananvapaus on. Toimittajat on pikakoulutettu teknisesti, mutta ilman aatetta ja ajatusta. Se ei tiedä, mitä itsesensuuri on. Uusi toimittajasukupolvi ei tiedä, miten se syö toimittajan sielua, kun pitää kirjoittaa niin kuin ”oikein” on, niin kuin poliitikot sanovat, niin kuin Neuvostoliitto edellyttää.
Katsokaa Venäjää ja sen demokratiaa. Ihmiset elävät pelon alla. Toimittajia listitään kuin kärpäsiä. Liikemiesten ja poliitikkojen kytköksistä kertominen tietää lähes varmuudella kuolemaa.
Euroopan Neuvosto on kartoittanut toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta 47 EN-maassa. Tilanne Venäjällä on pahin. Kahden vuosikymmenen aikana kymmeniä, ellei satoja toimittajia on tapettu - sananvapauden tähden.
Sananvapautta joko on tai ei ole. Välitilaa ei ole. Sananvapaus kuuluu kaikille, niin hyville kuin pahoillekin, niin laatu-, iltapäivä- kuin skandaalilehdillekin. Ei voida lähteä siitä, että sananvapauden autuudesta saavat nauttia vain laatulehdet ja niiden journalistit. Jos lakeja rikotaan, mennään oikeuteen. Tosin Suomen oikeuslaitos ei erityisemmin sananvapaudesta perusta, mutta onneksi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT). Sen sana on laki myös Suomelle.
Niklas Herlinin käyttäytyminen on ennenkuulumattoman noloa. Hän tosissaan kuvitteli, että rahalla voi ostaa toimittajan ja kustantajan hiljaiseksi. Kun kirjakiistaa vertaa Ruotsin kuningasta koskevaan kirjaskandaaliin, Suomi vertautuu Venäjään, ei suinkaan Ruotsiin tai muihin läntisiin demokratioihin.
Ruotsissa kukaan - edes kuningas/kuningashuone – ei ole vaatinut, ettei skandaalin katkuista kirjaa saisi julkaista. Lähdesuojaa ei ole murrettu. Jos oikeuteen joudutaan, tietolähteet todistavat.
Näin tulisi toimia Suomessakin. Ruususen-Vanhasen kirjaskaba on ilmeisesti menossa EIT:hen. Siellä lopullisesti ratkaistaan, saako rakkaudesta ja nöyryytyksestä kärsivä nainen kertoa suhteesta oman totuutensa.
Näin olisi pitänyt Herlininkin toimia. Odottaa kaikessa rauhassa kirjan ilmestymistä. Suomessa on sananvapaus, mutta myös oikeuslaitos ja päätepysäkillä EIT.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomessa on epäilemättä huono sananvapaustilanne, eikä syksyisten vaalisekoilujen perusteella länsinaapurikaan ole kovin paljon itänaapuriamme edellä.
Mutta mitä kummaa Herlin muka teki sananvapautta vastaan? Perinteisesti sananvapaus on kai käsitetty asiaksi, jonka suurin uhka on valtio. Se näet yleensä ainoana tahona pystyy tehokkaasti rajoittamaan sitä. Herlin tarjosi rahaa kirjan oikeuksista eli yritti harjoittaa vapaan markkinatalouden hänelle suomia oikeuksiaan. Niin kauan kuin valtio kansanedustajiensa välityksellä osaa pitää näppinsä erossa tällaisesta toiminnasta, sananvapaus on hyvällä pohjalla.
Puurot ja vellit sekaisin Ukkolalta, ikävä kyllä.
Hyvä, että otit esiin myös Vanhasen jutun:
Missä kulkee se raja mitä saa julkaista?
Onhan laajastikatsottuna Ruususen tekemä kirja omaa elämänkertaa ja niitä elämänkertoja solkenaan julkaisevat politikot ja menestyvät ja nimellään myyntiä haluavat ja mahdollisesti omaa egoaan nostavina.
Ruotsin kuningas on julkisuuden henkilö, onko Herlinin tapauksessa asia samoin, vai onko vetoomus julkisuuden kirjoitteluun, veteenpiirretty viiva? Eikö Herlinilläkin ole oikeus omaan kirjoitukseensa?
Siis se mielipiteen ilmaisuvapaus, on sitten noloa tai , jonkun mielestä.
Tuntematta asian hienouksia, en osta enkä lue ko. julkaisua. Jotensakin liian monessa asiassa ollaan menossa yksityisyyden alueelle, joka tuntuu vetistyvän ja sulavan pois, kun ei kohta osata sanoa mitä on yksityisyys ja mihin Media maailma (On sitten "julkinen" Media tai sosiaalinen media verkosto) saa osallistua tai mihin he/ne itseasiassa ovat menossa?
Suurin osa julkista Mediaa ja sen toimintaa vaivaa, toiminnaa kapeuttaen myynnin parantaminen.
Hyvä kirjoitus, kiitos. Se että Uusi Suomi on avoin ja sallien "kaikkien kirjoittelun ja näkökulmat, ovat sitä vapaata mielipidettä, kaikilla ja kaikille.
Herlinin kirjoitus oli kyllä jossain määrin pelottavaa luettavaa. Meinasin jo kirjoittaa kommentteihin, että aivan varmasti käyn ostamassa, kun sen julkaisua näin yritetään rajoittaa.
Kirjoitin myös juuri eilen toisenlaisesta, peräti ministeriövetoisesta hankkeesta vaikeuttaa ihmisten nettikirjoittelua:
http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51228-vapaa-nettikirjoittelu-on-vaa...
"Sananvapautta joko on tai ei ole. Välitilaa ei ole."
Ja toisaalta: "(EIT:n) sana on laki myös Suomelle."
Se siitä :)
Tehdäänkö tästä asiasta nyt vaikeampi kuin se onkaan?
Mika Mölsä kumppaneineen on kirjoittanut kirjan, joka sisältää aineistoa, jonka julkaisemiseen tarvitaan sananvapautta. Kirja kertoo tapahtumasta, johon Herlinin-Nurmisen suku ei olisi halunnut enää palata, joten kummisetä Niklas ehdotti kirjan julkaisun peruuttamista. Niinkin saa tehdä!
Mölsän tiimi haluaa kuitenkin sananvapauden nimissä tuoda kirjan kauppoihin. Niklas Herlin kirjoitti omalla sananvapaudellaan nettitekstin, jossa hän suosittelee ostoboikottia kirjan suhteen. Sadat US:n lukijat ovat kommentoineet - onhan sana vapaa.
Susan Ruususen "kirja" olisi unohdettu jo ajat sitten, jos Matti Herkkähipiä Vanhanen olisi malttanut pysyä poissa lakituvasta. Sauli Niinistöstä kirjoitettu tuore "kirja" jää myös säälittäväksi alaviitteeksi suomalaisessa kustannustoiminnassa. Ja vielä yksi esimerkki: Lordin euroviisuvoiton yhteydessä Seiska paljasti kannessaan Tomi Putaansuun kasvokuvan, jota kansa nimenomaan ei olisi halunnut nähdä. Myyntitiskeillä käänneltiin lopulta lehtiä takaperin, ettei yleisön tunteita loukattaisi!
Tulee olemaan mielenkiintoista, miten Mölsän uudelleenlämmittämä sieppaustarina myy. On täysin mahdollista, että kirja floppaa nolosti. On sananvapaus, ja on vapaus olla ostamatta ja lukematta.
Mihin unohtui kaupankäynnin vapaus? Kansalaisilla on vapaus ostaa ja myydä toisilleen tavaroita ja tuotteita yhteisesti sovitusta hinnasta. Herlinin tapauksessa molemmille osapuolille sopivaa hintaa ei löytynyt.
Julkaisuoikeuksien ostaminen ja myyminen on ymmärtääkseni suhteellisen yleistä toimintaa. Ei siinä sananvapaudella ole mitään tekemistä. Toimintavapaudella kylläkin.
Niklas Herlin toimii kuten normaali ihminen on toiminut aikojen alusta.
Hän puolustaa oman heimonsa reviiriä kaikilla mahdollisilla keinoilla.
Toimittaja Ukkola puolustaa samalla raivolla omaa lehtimiesklaaniaan.
Lopullinen sana on kuitenkin suomalaisella kuluttajalla , hän joko ostaa kirjan tai ei osta.
Itse tuskin ostan kirjaa, mutta se ei johdu Herlinin vetoomuksesta.
Suomalaisen kirjallisuuden taso on sen verran heikkoa, että jääköön kirjakauppaan.
Hyvä päätössääntö on, älä lue eläviä kirjailijoita.
Dostojevski, Kross ja Waltari ovat lukemisen arvoista.
Olisi kiva kuulla Toimittaja Ukkolan kommentit erään tyhjäpäisen Bimbon toimittajan Halla-Aho jahtiin tossa keväältä. Ne ketkä ovat seuranneet politiikkaa varmaan tietävät kestä kyse.Kyseinen tytönhempukka on saanut duunin vain ja ainoastaan äitinsä ansioilla. Poliitikon tarkoituksellinen mustamaalaminen sen takia että mielipiteet ovat vääriä mielestäni ylittävät sananvapauden rajat.
Olen ajatellut näistä, että haters gonna hate. Jos joku netissä levittää väärää tietoa, niin ei muuta kun omaan blogiin puolustuspuheenvuoro. Tämän jälkeen argumentaatio ratkaisee, kumpaan lukijat luottavat enemmän. Halla-ahoa on kyllä riepoteltu mediassa mielestäni aika paljon.
Sananvapaus vastaan yksityisyydensuoja. Ukkola näyttää unohtaneen sen, että sananvapaus ei ole ainoa julkista puhetta määrittelevä tekijä. Hän näyttää haluavan, että bisneksen ja sananvapauden nimissä voidaan haudata loputkin yksityisyydensuojan rippeistä. Jo nyt on yksityisyydensuoja rapautumassa hyvää vauhtia, joten sopiihan siihen kehitykseen toisaan tällainenkin kannanotto.
Toki täytyy kysyä, että onko todella niin, kaikki ihmiset tässä yhteiskunnassa ovat alisteisia toimittajien tai kirjailijoiden materiankaipuulle ja tämä sitten pitäisi hyväksyä?
Olen järkyttynyt siitä miten vähän Ukkola noteeraa yksityisyydensuojaa, miten vähän hän antaa arvoa raskaan rikoksen kohdanneen ihmisen kärsimykselle ja halulle jättää synkkä tapahtuma jo taakseen.
Yksityisyydensuoja on suhteellinen käsite.
Yksityisyyden suojaamiseen voitaisiin vedota melkein kaikissa kirjoitettavissa artikkeleissa jossa osallisina olisi ihmisiä, lopputuloksena olisi sananvapauden kaventuminen.
Tässä tapauksessa kyseessä on yhden rikoksen tapahtumien kuvaus.
Samaa tulee televisiosta jatkuvasti. Mikä tuossa on niin hirvittävää ?
Ihmiset saavat realistisemman kuvan siitä mitä rikoksissa tapahtuu, en näe että se olisi yhteiskunnan kannalta huono asia.
Entä rikoksen kohteeksi joutuneen yksilön kannalta? Mikä oikeus jollakulla toimittajalla/kirjailijalla on levittää koko kansan iloksi uhrin elämän tuskallisimpia hetkiä? Onko todellakin niin, että uhrilla ei ole muuta oikeutta kuin tulla muistutetuksi ja ehkä jopa häväistytyksi yhä uudelleen jotta toimittaja saa kertoa tapahtumasta ja tienata näin leikkelettä leipänsä päälle?
Yksityisyyden suojan tarkoitus on sananmukaisesti suojata yksilöä tämänkaltaiselta julkisuudelta jota hän ei halua. Onko se mielestäsi liikaa vaadittu?
Lukuisat asiat aiheuttavat ihmisille kärsimyksiä, on ihmisen henkisestä vahvuudesta kiinni miten niitä kestää, mutta ne ovat osa elämää samoin kuin julkisuus ja kiusaaminen, sekä tosiasioiden vääristely tai peittely ja valehtelu.
Jos sillä perusteella ryhdyttäisiin rajoittamaan asioita että ne aiheuttavat ihmisille kärsimyksiä niin ei yhteiskunnassa toimisi mikään.
Koko tapaus on jo räävitty päivälehdissä, siitä tiedetään kaikki oleellinen, jotta tuomioistuin on sen perusteella voinut tuomita. Yhteiskunnallisesti asiassa ei ole mitään uutta käsiteltävää. Sananvapaus on toiminut ja tapaus on rikoksena tullut ihmisten tietoon, kuten sen käsittely tuomioistuimessa aina tuomiota myöden.
Tässä näpelletään tirkistelynhalun ja onnettomuudella rahastamisen tontilla ja pidetään kovaa meteliä sananvapaudesta. Mitäpä, jos Ukkolakin kävisi oikeusministeriössä Braxin puheilla ja ottaisi aivoillaan kantaa siihen, että sitä oikeaa sananvapautta - ihmisten oikeutta käyttää nettiä omien mielipiteidensä ilmaisuväylänä - ollaan valtion vallalla rajoittamassa. On nimittäin jokseenkin eri asia puolustaa haaskallakävijöiden oikeutta rahastaa kaikkien tuntemalla asialla kuin pitää valtiovalta irti ihmisten oikeuksista esittää mielipiteitään vapaasti ilman ennakkosensuuria.
Sananvapaushan se on meillä nettihörhelöilläkin puolustaa ihmisyyttä.
Eikö muuten kirjailija Mukkakin tullut murhatuksi median avittamana?
Nyt meillä on kumminkin tämä suloinen netti, missä voimme puolustaa rikoksen uhriakin.
Minusta on hienoa, että Herlin paljastaa meille koko mediataiteen oksennuksen. Silloinhan jokainen saa valita, ostaako vai ei, ja tukeeko eli ei kyseisiä aviiseja.
Mitä pahaa on siinä, että Niklas yritti puolustaa siskontytärtään? Olisiko kansanedustaja vastaavassa tilanteessa seisonut ns. tumput suorina?
Eikö tyttäresi ole muuten hänkin Iltasanomien leivissä?
Sananvapauden vihollinen
Kansanedustaja Tuulikki Ukkola leimaa minut joksikin sananvapauden viholliseksi. Seitsemän vuotta sitten olin perustamassa Kustannusosakeyhtiö Teosta (www.teos.fi) ja kolme vuotta sitten tätä verkkolehti Uutta Suomea. Mitä pidemmälle Uusi Suomi on edennyt, sitä useammin minua syytetään julkisesti ja yksityisesti kansalaisille kuuluvan sananvapauden rajoittamisesta. Tällä hetkellä sanoisin, että näitä syytteitä tulee vähintään viikoittain.
Rikoksen uhrin oikeudet on asia, josta puhutaan monessa paikassa – esimerkiksi eduskunnassa ja toimituksissa – molemmat Ukkolalle tuttuja työympäristöjä. Mutta nyt uhrin pyynnöistä vähät välitetään: onhan sananvapaus uhattuna! Odotan innolla Ukkolan seuraavaa kannanottoa uhrin asemasta julkisuudessa.
En sitten tiedä mitä muuta pahaa olen tehnyt. Helsingin Sanomain internetversiossa minusta lyötiin julkisuuteen tarkoitushakuisesti valokuva, joka oli kuin suoraan Kummisetä-elokuvasta. Tekstin mukaan olen paitsi yrittänyt ostaa oikeudet rahalla, myös uhkaillut (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Niklas+Herlin+yritti+est%C3%A4%C3%A...). Onneksi Hesarissa tiedetään, mitä joku pikkusieluisempi henkilö tekisi, jos häntä syytettäisiin uhkailusta merkittävän nettilehden lähtöuutisessa. Mutta en minä herjaussyytettä nosta, olkaa huoleti.
Totta on, kuten olen kirjoittanut, että tarjosin Mika Mölsälle 10 000 euroa kirjan julkaisuoikeuksista. Se oli viimeinen keino. Ainoa tavoitteeni oli rikoksen uhrin takia saada kirjan julkaiseminen peruttua, rikoksen uhrin takia. No, voihan joku väittää, että ”yritin isolla rahalla vaientaa toimittajan”. Kaipa tuollaisenkin järjettömyyden sanominen kuuluu sananvapauden piiriin.
Ennen rahan tarjoamista yritin puhua järkeä eri osapuolille. Samoin yritti rikoksen uhri. Itse asiassa kirjan alkuperäinen toimeksiantaja, Ilta-Sanomien päätoimittaja Tapio Sadeoja päätti jättää materiaalin julkaisematta kuultuaan uhria. Sadeojaa ei kukaan ole tässä yhteydessä syyttänyt sananvapauden rajoittajaksi.
Tuulikki Ukkolan vertaus Mika Mölsän kirjan ja Ruotsin kuninkaasta kirjoitetusta skandaalikirjasta on onneton. Kuningas ei ole rikoksen uhri.
Olin alusta saakka täysin tietoinen siitä, että tekstini todennäköisesti lisää ko. kirjan myyntiä. Se on luettavissa alkuperäisen blogini ensimmäisestä lauseesta. Mutta jos olisin jättänyt totuuden kertomatta, en olisi antanut sitä itselleni anteeksi koko loppuelämäni aikana.
Mainittakoon vielä, että perjantainen blogitekstini syntyi yhteistyössä rikoksen uhrin kanssa. Pari tuntia siitä puhuimme ennen tekstin julkaisemista. Lähinnä pohdimme mahdollisia seurauksia. Kustantajat Jouni Tervo (HS 6.11.) ja Harri Nykänen (IL 8.11.) väittävät puolestaan että kirja on syntynyt yhteistyössä rikoksen uhrin kanssa. Minulle tällaista kuvaa ei ole välittynyt.
"No, voihan joku väittää, että ”yritin isolla rahalla vaientaa toimittajan”. Kaipa tuollaisenkin järjettömyyden sanominen kuuluu sananvapauden piiriin."
Ehkä Niklas voisi selventää, että mistä siinä sitten oli kyse jos ei toimittajan sanojen vaientamisesta. Eihän tarkoituksesi itse ollut julkaista kirjaa.
"Ainoa tavoitteeni oli ... saada kirjan julkaiseminen peruttua ..."
Se että saat yrittää, legaalisessa mielessä, käydä kauppaa kustannusoikeuksilla, ei tarkoita etteikö tuollainen toiminta uhkaisi sananvapautta tosiasiallisesti, tai että se olisi moraalisesti ylevää, kunhan on omasta mielestään hyvä syy. Ihmisethän saavat toki käydä kauppaa, ja kun riittävästi maksetaan, niin yleensä löytyy yhteisymmärrys. Paljonkos Michael Jackson aikanaan maksoi sen pojan perheelle?
Osoitti kirjaa tekeviltä toimittajilta oikeaa asennetta, että he heti alkuunsa lopettivat neuvottelun kirjan oikeuksien myymisestä. Toivon että toimittajat eivät edelleenkään ole ostettavissa - ketkään heistä.
Tästä oli siis kyse Tuulikki Ukkolan tekstistä. Jutun luettuani (kolmeen kertaan) luulin kyseessä olevan Ruotsin Kunigasta ruotivasta kirjasta.
Bisneksessä on tapana ostaa hyviä työntekijöitä. Minulla ei ole kokemusta kustannusalalta, mutta tietotekniikkabisneksestä on Osaajat, eli tuottavat henkilöt ostetaan rahalla, jos heitä muuten ei ole saatavana.
Minua uhattiin myös siitä toiminnasta oikeudella, mutta kerroin vain faktat, kun värväsin osaajia ympäri maata ja muualtakin. Tämä ei liity sananvapauteen mitenkään, mutta myös minusta tehtiin se pelsebuupi, joka ostaa monien firmojen kaikki menestyjät. Se ei ole kiellettyä vieläkään.
Mitä tulee uusisuomi.fi sivustoon, niin tämä on ollut erittäin raikas tuulahdus meille kirjoittajille. Olemme saaneet erittäin vapaasti ilmaista itseämme. Siitä suuri kiitos Niklas Herlinille ja muille sivuston tekijöille. Jo tuo Tuulikki Ukkolan kirjoitus on hyvä esimerkki, että sanaa saa käyttää vapaasti. "Tästä on Venäjä kaukana".
Siitä olen huolissani, että Matti Vanhasen uuniperunat ja lautakasat kiinnostavat ja toista pitää puida oikeudessa. Ehkä Vanhasen olisi pitänyt suhtautua siihen kuten Ruotsin kuningas. Molemmissa tapauksissahan on yhtäläisyyksiä. Ketään EI KIINNOSTAISI kansalainen Vanhanen tai Bernadotte ja heidän mahdolliset naisseikkailunsa. Vanhasen tapauksessa hermostui hän itse. Kallen tapauksessa ainoa asiaan liittyvä taho on hänen vaimonsa. Hän päättää Ruotsin Kuninkaan loppupelissä sanktioista. Ei siitäkään kirjaa olisi tarvinnut kirjoittaa eikä yhtään riviä mediassa. Ne kaikki ovat ilmestyneet vain siksi, että julkisuuden henkilöt kiinnostaa ja siitä saa rahaa. Sanavapauden kannalta ei kummassakaan ole mitään juhlimisen aihetta. Mitä nuo asiat meille kuuluu?
Kiitos Niklas, että uskallat ja annat mahdollisuuksia.
Kun tunnen Tuulikki Ukkolan "historian" mediassa kohtuudella - ihmisenä en juurikaan - ja olen seurannut Niklas Herlinin "historiaa" (Teos ja US) julkaisijana (kustantajana), olen päätynyt näiden kahden puheenvuoron (Ukkolan pohjakirjoitus ja yllä oleva Herlinin vastaus) osalta siihen, että luemme nyt historiallisia tekstejä.
Nämä ovat niin tärkeitä puheenvuoroja, että toivon jonkun ne johonkin erikseen kirjaavan. "Kivitauluun" (kts edempänä)
Vähän samalla tavoin kuin joku kirjasi asioita Assyriassa v 4800 eKr (eaa):
"Elämme kummallisia aikoja. Lahjonta ja korruptio kukoistavat. Lapset eivät enää tottele vanhempiaan. Kaikki haluavat kirjoittaa kirjan.
Lähestymme mitä ilmeisimmin maailmanloppua"
(lähde: British museum, maailman vanhin säilynyt ja tulkittu kirjallinen teksti kivitaulussa, joka on museossa edelleen nähtävillä).
En siis tällä halua moittia Ukkolaa saati Herliniä.
Haluan palauttaa keskustelun samaan kuin nämä kumpikin: sananvapauden olemukseen ja sen rajoitusten legitimiteettiin.
Kansanedustaja Ukkolan kommentit kirjan julkaisemisen puolesta ovat kestämättömat oikeudellisesti uhrin kannalta katsottuna. Kun uhri ei ole antanut lupaa, on tuota myös toimittajien kunnioitettava. Hyökkääminen tässä asiassa myös N. Herliniä vastaan on röyhkeyden huippu. Kirjahan on tehty nimenomaan rahallisen edun tavoittelemiseksi. Tottakai Herlinillä on ollut oikeus ostaa koko painettu teos ja saada se pois markkinoilta.
Kansanedustajajilla näyttää olevan nykymaailmassa muita asioita hoidettavana kuin omiin tehtäviin liittyviä. Ovat kuin yhtä "karjalaumaa". Milloin suhmuroidaan jonkun puolueen poliittistasyrjintää, milloin toimitaan taas tavalla joka ei kohtele kansalaisia perustuslain mukaisesti tasaveroisesti.
Sananvapaus toimii, mutta ei hyvä maku. Sivu kaupalla kruununprinsessaa,ja seuraavana päivänä juuri lukemaan oppineet maamme pikkuprinsessat ihmettelevät lehdistön kertomuksia isäkuninkaan kaksikymmentä vuotta vanhoista kolttosista, asioista, jotka jos mitkä, kuuluisivat korkeintaan perhepiirille, jos sillekään.
Kuningaskirjan hyväksyn, mutta en lehdistön repostelua ymmärrä.
Katekismuksemme kahdeksas käsky on ensimmäinen vankka rasisminvastainen laki. Jos me perustelemme todistuksen lähimmäisistämme johonkin luokitukseen se on yleensä väärä.
Tämän ovat tämän päivän lehtijuttujen kirjoittajat usein unohtaneet:
http://www.lansi-savo.fi/Mielipiteet/paha_saa_palkkaa_1012167.html
Vallalla oleva huomiojulkisuus uhkaa jo demokratiaamme.
Olemme unohtaneet, että keskeinen osa länsimaista oikeusperiaatetta on, että todistustaakka on sillä, joka esittää syytöksen. Jos todisteita ei tule, on syytös automaattisesti perätön.
Tämä on unohtunut liian usein.
Kiitokset Niklas Herlinille, että kaikkien vaihdeiden jälkeen voin kirjoittaa Uuden Suomen blogisivuille, että
- Stalin oli terroristi, ja että Suomen itäraja on terroristin piirtämä.
- Karjala tulee palauttaa, koska Karjala kuuluu sopimusten mukaan Suomelle.
- Suomen alueita on etnisesti puhdistettu, ja se on rikos ihmisyyttä vastaan eikä se koskaan vanhene.
- Venäjällä on miehiä aseissa (miehitys) niillä alueilla, joiden Venäjä itse tunnusti kuuluvan Suomelle 1917/18 vuodenvaihteesa, ja joiden kuulumisen Suomelle Venäjä sopi allekirjoituksin 1920 ja 1932.
Noiden asioiden sanominen ei näköjään enää ole mahdollista printtilehdissä. HS on sensuroinut noita ajatuksia usein HS.fi-sivustolta.
Onneksi on Uusi Suomi !
Oikeuksia vastaan oikeuksia - jotkut sananvapauden nojalla tuotetut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset: HS:n harjoittama ennakkosensuuri - eikun siis ennakkomoderointi, jolla karsitaan puolueettoman lehden linjan vastaiset väärät mielipiteet päätymästä näkyviin - on vahvempi kuin sinun sananvapautesi.
Totta tuo. Sensuuri on hesarissa voimissaan, varsinkin lukijoiden kommenttien osalta, muilta osin lehden ilmeisesti vihervasemmistolaiset toimittajat välttelevät itselleen vaikeista aiheista kirjoitamista, ja kirjoittelevat omia arvomaailmojaan tukevia artikkeleita.
Mielestäni tarvittaisiin pääkaupunkiseudulle konservatiivisempaa linjaa kannattava sanomalehti.
Muistapas tyttö että sananvapaus kuuluu myös Kokoomusta kritisoiville. Teidän Isä Aurinkoisenne on jo hoitanut epämukavia toimittajia kilometritehtaalle. Sekö on myös sananvapautta että saa vapaasti potkia pois toimittajia?
Ei voi välttyä huomaamasta, ettei T. Ukkolalla ja jokusilla kommentoijilla ole mitään käsitystä millaista on joutua omaan koskemattomuuteen perustuvan rikoksen uhriksi.
On aina varsin arveluttavaa kommentoida asioita jotka liittyvät toisen ihmisen henkilökohtaisiin tragedioihin. Mutta varsinkin silloin jos ei tiedä mistä kaikesta on kyse asianomaisen uhrin, ja hänen läheistensä kannalta, niin olisi vähintäänkin inhimillistä ymmärtää rajoittaa omaa sananvapauttaan ihan oma-aloitteisesti kyseisessä aiheessa.
Tyhmä saa toki olla, muttei törkeä.
E.K.
"On aina varsin arveluttavaa kommentoida asioita jotka liittyvät toisen ihmisen henkilökohtaisiin tragedioihin."
Ymmärtääkseni Niklas Herlin avasi pelin - hän aloitti kommentoinnin. Jos hän olisi ollut hiljaa, malttanut mielensä, koko tuleva kirja olisi unohtunut suunnilleen sen julkaisupäivänä. Minun järkeeni ei edelleenkään käy, että miksi joku toimii niin typerästi, jos sentään itse on alalla ja ymmärtää miten julkisuus toimii.
Lainaan omaa kommenttiani:
"On aina varsin arveluttavaa kommentoida asioita jotka liittyvät toisen ihmisen henkilökohtaisiin tragedioihin. Mutta varsinkin silloin jos ei tiedä mistä kaikesta on kyse asianomaisen uhrin, ja hänen läheistensä kannalta, niin olisi vähintäänkin inhimillistä ymmärtää rajoittaa omaa sananvapauttaan ihan oma-aloitteisesti kyseisessä aiheessa."
Oletko eri mieltä?
E.K.
"Oletko eri mieltä?"
En.
Silti kannattaa huomata, että täällä ei ole keskusteltu uhrista ja hänen tapauksestaan, vaan Niklas Herlinin yrityksestä vaikuttaa siihen, minkälaisia kirjoja julkaistaan.
"Silti kannattaa huomata, että täällä ei ole keskusteltu uhrista ja hänen tapauksestaan, vaan Niklas Herlinin yrityksestä vaikuttaa siihen, minkälaisia kirjoja julkaistaan."
-Olen valitettavasti tuon jo huomannut. Siksi kommentoinkin niin kuin kommentoin. Minulle kun ihminen on tärkeämpi kuin mediahyeenoiden oikeudet epäeettiseen toimintaan.
Sananvapaus ei saisi tarkoittaa vapautta lisätä kärsivän kärsimyksiä, vaikka siitä kuinka tämä BB-maailma kiksejä saisikin.
E.K.
Sananvapaus, se ei ole itsestäänselvyys, ei todellakaan. Sanoma ja sen vapaus, kunnioittaen, kohtuudella, rohkeasti - älä luovuta, älä anna periksi!
No en tiedä voiko rikosta ja Venäjän sananvapautta verrata keskenää.
En tiedä mitä Ukkola tarkoitaa huolella. Jos kyse on vielä iltapävälehden toimitajasta, niin koko kirja voi unohtaa sitäpaitsi aihe on sunnileen mauton.
Mutta ilmesesti suomalaset ovat kiinostuneita iltapäivä lehden juoruista. Yleensä dekkarin kirjoittajat ovat aikaansa edellä tai kritisoivat yhteiskunta eivätkä kerro jonkun hörypään touhuista joka sai teostaa kohtuullsen lievän tuomion teostaa.
Tiedoksi Jani Rantalalle ja vähän muillekin. Meidän perheessämme on kolme hyvin erilaista toimittajaa. Emme ole koskaan puuttuneet toistemme töihin. Nykyisen työni ja kommenttien takia perhe on joutunut koville, etenkin Sanna, joka haluaa tehdä vain omaa työtään.
Nikolle kiitoksia vastauksesta. Uusi Suomi on todella sananvapauden asialla, koska on julkaissut mm. nettisivujeni kirjoituksen. Niklas Herlin ei ole rajoittanut Uuden Suomen toimittamista.
Sen sijaan ennakkosensuurista ja rahan tarjoamisesta kirjan julkaisemisen korvikkeeksi olemme eri mieltä. Mika Mölsän kirjan vertaaminen kunkun skandaalikirjaan voi olla onnetonta, mutta kuvaa erinomaisesti, miten eri tavalla sanan ja julkaisemisen vapauteen suhtaudutaan Suomessa ja Ruotsissa. Eikä se suinkaan ole ainoa esimerkki. Suomettumisen aikaan me saimme kaikki uutisetkin Ruotsin kautta, kun emme uskaltaneet mistään kirjoittaa mitään.
Ystävällisesti
Tuulikki Ukkola
Ympyrä sulkeutui! Niklas Herlin puolustaa siepattua sukulaistyttöään nimenomaan sukulaisuuden vuoksi. Jani Rantala johdatteli keskustelun Ukkolan perheeseen, ja nyt Tuulikki-äiti asettuu tyttärensä tueksi.
Eiköhän Tuulikki Ukkola nyt käsitä, että on pahuksen vaikea pysytellä hiljaa, kun perheenjäsenen ehkä arkojakin yksityisasioita setvitään julkisesti. Veri ON vettä sakeampaa.
Hyvä Tuulikki Ukkola,
Vapaus, ei edes sananvapaus, ole rajoittamaton. Eräs sananvapauden rajoitus on 'yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen'. Myös yksityisyys on perustuslain määrittelemä oikeushyvä. Tunnet asian varmasti toimittajana paremmin nimellä "Lex Hymy".
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisessä olennaista on tahallisuus - tässä siis kirjan julkistaminen vastoin uhrin tahtoa. Tunnusmerkistö täyttyy myös siitä, että ihmiset yleisellä tasolla ajattelevat julkaisemisen loukkaavan uhria. Näytteitä ihmisten ajatuksista on tarjolla Nikon blogissa, jossa yleinen mielipide antaisi uhrille aikaa toipua ilman asian lisärepostelua.
Ennakkosensuurista, jota sanaa käytät, olisin kansanedustajana enemmänkin huolissani HS:n keskustelupalstojen ennakkomoderoinnista, jossa demarimaiseen maailmankuvaan sopimattomat kommentit ennakkomoderoidaan näkymättämiin eli ennakkosensuroidaan. Mielenkiintoista sikäli, että lehti väittää olevansa puolueisiin sitoutumaton. Kansanedustajana Sinulla olisi varmasti mahdollisuus esittää asiasta kysymyksiä tai tuoda huolesi esiin sananvapauden saralla.
P.S. Uhrin asema julkisuudessa on tietenkin asia, jota kaikissa toimituksissa mietitään hyvin tarkoin. Niin varmasti tässäkin. Kyseessä on Suomen oloissa aivan uskomaton rikos. Oleellinen kysymys onkin, miten pitkälle uhria pitää/voidaan suojella näin käsittämättömän rikoksen yhteydessä julkisuudelta. En osaa vastata. Esimerkiksi raiskauksen uhrit haluavat ja saavat salaisen oikeudenkäynnin. Joskus tuntuu siltä, että uhrit selviäisivät kokemuksistaan ja traumoistaan paremmin, jos antaisivat rikokselle kasvot ja tunteet.
Mikäli olen käsittänyt oikein, yksityisyyden alueelle ei kirjassa mennä. Se tosin selviää vasta sitten, kun kirja on julkaistu.
Joka tapauksessa: meillä on oikeuslaitos ja perälautana EIT.
Tuulikki Ukkola
Ymmärrän Nikoa tosi hyvin tässä asiassa. Hän on vain halunnut estää tuollaisen "sensaatiokirjan" julkaisemisen, joka tässä tapauksessa on aivan oikein.
On kuitenkin kyse Nikon läheisestä sukulaisesta. Minusta hänellä on kaikki oikeus tähän asiaan juuri noin, kuten hän on tehnyt.
On todellakin ihan turhaa verrata tuota kirjaa Ruotsin kuninkaan sekoilukirjaan. Siinä Kalle Kustaa on kuitenkin itse hölmöillyt ja saanut aikaan tuon katastrofin.
Tänä Nikon ja sisarentyttärensä tapaus on TÄYSIN eri asia. Siinä läheinen sukulainen joutui karmivan rikoksen uhriksi, enkä näe mitään järkeä, että miksi tuollaisesta tapahtumasarjasta edes tehdään kirja?
Eiköhän jo nuo iltapäivälehdet ruotineet koko jutun ihan "paljaaksi." Mitä hemmetin järkeä on kirjoittaa kirja tuollaisesta aiheesta!??
Mölsä voisi todellakin miettiä nyt päässään tätä dilemmaa....vai onko vain euron kuvat silmissä ja kiva fiilis saada tuollainen kirja joulumarkkinoille?? Siltä nimittäin tämä touhu vaikuttaa.
terv. Eeva
¤¤
Olen täsmälleen samaa mieltä. Kaikki asian selvittämisessä ja uutisoinnissa esiin tulleet faktat on sananvapauden nojalla saatettu kaikkien halukkaiden nähtäville. Samoin tekijän edesottamukset ja lopulta tuomio.
Kyseessä oli suomalaisittain poikkeuksellinen rikos. Suomessa ei uhrin asema muutoinkaan ole hääppöinen ja nyt mukamas pitää vielä sietää haaskalle tulleiden rahastajien jutunpöyhintä sananvapauden nimessä. Väitän, että sananvapautta ihmisen oikeutena ei suunniteltu tukaloittamaan uhrin asemaa. Mutta ilmeisesti tuokin oikeus kirjattiin aikana, jolloin ihmisillä oli vielä jonkinlaiset eettiset ja moraaliset pidäkkeet pitää sormensa irti uhrista.
Maailma on muuttunut huonompaan suuntaan.
Mitä sitä rahanahneelle muuta voin tehdä kuin tarjota rahaa. Aivonsa on nimittäin ohjelmoitu kuuntelemaan pelkästään rahan ääntä.
Kymppitonni oli varmaan liian vähän. Kuvittelivat saavansa enemmän.
Mielestäni Tuulikki Ukkolalla on nyt todellisuudentaju hieman hukassa sekoittaessaan keskenään sananvapauden ja yksityisyydensuojan. Taloudellisen hyödyn tavoittelu rikoksen uhrin kustannuksella, yksityisasioita kaikelle kansalle revittelemällä ei kuulu sananvapauden piiriin, vaan nimenomaan rikkoo yksityisyyttä. Kuinka yleistä tämmöinen todellisuudentajun menettäminen on, onko joillekin tullut kaikenmaailman BB:stä ja muista ns. reality showsta jokin normaaliuden synonyymi?
Eiköhän Niklaksen sukulaistyttö ole tasan tarkkaan yksityishenkilö vaikka onkin kuuluisasta suvusta joten hänen asiansa eivät todellakaan kuulu kaikille jos hän ei halua asioitaan riepoteltavan julkisuudessa. Hänen yksityisyytensä suojaaminen ei tosiaan riko mitään sananvapautta.
Joo, mutta oli miten oli, niin tuota kirjaa ei koskaan tule tähän huusholliin.
terv. Eeva
P.S. Kirjoitin tämän Heikan kommenttiin.
Onko Tuulikki Ukkola nähnyt koskaan uhria? Onko Tuulikki Ukkola koskaan nähnyt uhria, joka yrittää toipua? Ilmeisestikään ei, koska häneltä näyttää puuttuvan täysin ymmärtämys uhrin asemasta, häneltä näyttää puuttuvan empatiakyky kokonaan. Muistanko oikein, että hän on menneinä vuosina vähätellyt jopa raiskausten uhreja.
Oikeudenkäynnit ovat raskaita, yleensä ne Suomessa saattavat kestää 4-5 vuotta. Uhri ei pääse eheytymään, oikeudenkäynnit vievät voimat. Oikeudenkäynnit eivät useinkaan ole oikeudenmukaisia, uhri ei saa oikeutta.
Uhrin pitäisi saada rauhassa toipua. Jos uhria helpottaa, voisi hän kirjoittaa vaikka kirjaa ja julkaista, omassa rauhassa, oman eheytymisprosessin edetessä.
Rahanahneet toimittajat muka sananvapauden nimissä retostelevat toisten kärsimyksillä.
Uhrien yksityiselämän suojaa pitäisi nostaa.
Tuulikki Ukkolan mielestä kirja pitää ensin julkaista ja sen jälkeen uhrien pitäisi viedä asia oikeuteen, jopa EIT:hen.
Ja senkö jälkeen pitäisi uhrin pikkuhiljaa alkaa eheytymään? Kuinka Ukkola kuvittelee uhrin oikeasti jaksavan. Yleensä uhreilla ei ole apujoukkoja niin kuin tässä tapauksessa.
Minä kirjoitan ihan kokemuksesta. Läheiseni joutui rikoksen uhriksi, oikeudenkäynnit kestivät 4 vuotta, jonka aikana uhrin henkinen tila romahti. Rikoksen tekijä sai pienehkön tuomion. Oikeudenkäyntien jälkeen rikoksen tekijä kosti median avulla sananvapauden nimissä. Asian olis voinut viedä EIT:hen saakka, tuskin siellä asia olisi paremmin mennyt kuin Suomessa, missä huomasin rahan ja ties minkä mahdin vaikuttavan oikeuslaitokseen. Tällä hetkellä tämä uhri on jo syrjäytynyt ja läheiset auttajat väsyneet, romahtaneet.
Kaikki myötätuntoni uhrille ja Niklakselle.
Sana on vapaa. Näin Fatbardhe Hetemaj Nykypäivä-lehdessä (5.11.):
"Inhoan serbejä. En voisi ikinä esimerkiksi mennä naimisiin serbin kanssa tai edes rakastua, (Hetemaj) sanoo vakaasti."
Mitä mieltä Ukkola on siitä, että Hetemaj on Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana?
Onko Ukkola sitä mieltä, ettäµ raiskatun maijameikäläisen raiskauskuvauskin tulisi olla sananvapauden nimissä kaikkin räävittävänä pienintä yksityiskohtaa myöten?
Sellaista yhteiskuntamalliako Ukkola kannattaa...että syödään eläviltään, kunhan joku maksaa siitäkin duunista palkan.
Jos joku tekee toimittakunnan uhrina vaikkapa itsarin kuten kirjailija Mukka teki, siitäkin sitten saadaan rahastaa hieman lisää. Voita leivän päälle!
Kova on maailmankuva.
Nyt on asiat kyllä niin, että Tuulikki Ukkola itse leikkii tulella kirjoittamalla tuollaista tekstiä tänne.
On varmasti aika huono vaikutus äänestäjien keskuudessa.
terv. Eeva
Eeva, näin on.
Jokin kohtuus sentään "sananvapaudessakin". Minusta tuo toimittajajengin teko vaikuttaa pikeminkin osallisuudelta rikokseen. Sitä se ainakin henkisessä mielessä onkin.
Mutta kaipa näillä lehtitaloillakin pitää "ääni" olla eduskunnassakin.
Törmäsin muuten 8-kymppiseen tätiini puolisoineen tänään kaupungilla. Juteltiin siinä hetki, ja he totesivat, että maailma on mennyt merkilliseksi, kylmäksi. Tottahan se on. Raha ratkaisee, ja ihmisistä on tullut kaiken myyjiä. Sielunsakin.
Ukkola: "Sananvapautta joko on tai ei ole. Välitilaa ei ole."
Niinkö? Tuollainen mustavalkoisuus on samanlaista kuin: "Joko olet lopettanut vaimosi hakkaamisen tai et ole. Välitilaa ei ole."
Suosittelen Tuulikille välitiloihin tutustumista. Ne merkitsevät vaikkapa vain harmaan sävyjä. Tsägällä jopa värejä, jos oikein intoutuu vapautumaan kahleistaan.
Sananvapaudesta sen verran että tämä teksti poistettiin tänään jostain syystä Usarin Puheenvuoroista, en ymmärrä miksi?
Onko Suomi juutalaisten luvattu maa?
...Olipa kerran valtio nimeltä Suomi. Ennen kuin Suomesta tuli itsenäinen kansallisvaltio, Suomelle annettiin oma rahayksikkö, markka (1865). Kun ensimmäisen maailman sodan aiheuttamat tappiot ja sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän (keväällä 1917) vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui, Suomelle avautui mahdollisuus itsenäistymiseen. Tunnustus itsenäisyydelle saatiin bolsevikkienemmistöiseltä Venäjän hallitukselta.
Alkuaikojen bolševikkeihin kuului suhteettoman paljon juutalaisia. Tämä viittaa siihen, että koko Venäjän vallankumous oli juutalaisten pankkiirisukujen (Rothschildit, Schiffit, Seifit, Warburgit, Loebit jne.) rahoittama hanke.
Tätä taustaa vasten havaitsemme, että juutalaisveljemme aloittivat jo varhain sen raha- ja pankkijärjestelmän luomisen, joka täällä nyt on käytössä.
Monien vaiheiden jälkeen Suomesta tuli tasavalta. Itsenäisen Suomen alkutaival oli karikkoinen. Sisällissodan ja talvisodan välissä Suomi onnistui kuitenkin eheytymään yhtenäiseksi puolustusrintamaksi Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.
Toinen maailmansota käynnistyi sen seurauksena, että Saksa tahtoi irrottautua juutalaisten pankkiirisukujen otteesta, ja perustaa Saksan valtion omalle riippumattomalle raha-alustalle. Kansallissosialistisen Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon, Suomi liittyi Saksan rinnalle kesäkuussa 1941.
Tämä ei tietenkään miellyttänyt Venäjän vallankumousta edistänyttä raha- ja pankkijärjestelmää. Meinasiko piskuinen Suomi todella pettää juutalaisen pankkiirisuvun ja julistautua siitä riippumattomaksi talousjärjestelmän yksiköksi?
Kuten tiedämme tämä ei onnistunut. Saksa hävisi juutalaisia pankkiirisukuja (Rothschildit, Schiffit, Seifit, Warburgit, Loebit jne.) vastaan julistetun sodan. Suomen osalta jatkosota päättyi lopulta kesän 1944 perääntymiseen ja uusiin aluemenetyksiin.
Moskovassa vuonna 1944 solmitun välirauhasopimuksen mukaan saksalaiset oli ajettava maasta. Tämän jälkeen käytiin Lapin sota aiempaa liittolaista Saksaa vastaan.
Nykyinen raha- ja pankkijärjestelmämme alkoi saada muotonsa. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta. Sotakorvausten määrä vastaa vuoden nykyisessä rahassa noin 4 miljardia euroa.
Sotakorvaukset sitoivat Suomen nykyiseen raha- ja pankkijärjestelmäämme, jonka takana toimii juutalaiset pankkiirisuvut ja heitä palveleva maailman rahaeliitti.
Jo Uudessa testamentissa on viittaus juutalaisten pankkitoimintaan. Kun Jeesus meni juutalaisten temppeliin, hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Totesipa vielä samalla: "Kirjoitettu on: Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi, mutta te teette siitä ryövärien luolan."
Tultaessa nykyaikaan, nykyiset päättäjämme eivät ole (eivätkä pysty olemaan) Suomen kansan asialla. He ovat rahaeliitin talutusnuorassa. Kansalaisten olisi nyt tärkeä nähdä, etteivät heidän valitsemansa poliitikot edes käytä todellista valtaa.
Todellinen valta on päättäjiämme hallitsevalla ulkomaisella eliittijoukolla. Tätä eliittijoukkoa puolestaan johtaa edelleen juutalaiset pankkiirisuvut ja heidän perustamansa raha- ja talousjärjestelmä.
Raha- ja talousjärjestelmä on pelkkä pyramidihuijaus. Suomen kansantalous on luotu velalle. Kaikki liikenteessä oleva raha on velkarahaa. Tämä velka on alun perin lähtöisin juutalaisilta rahanlainaajilta ja koronkiskureilta (ulkomaiset pankit ja rahalaitokset).
Liikenteessä on rahaa valtion velan verran, mutta takaisin on maksettava velka + korko. Takaisin on siis maksettava enemmän kuin liikenteessä on edes rahaa! Korkoonhan ei luoda erikseen rahaa, sitä luodaan vain velaksi otettu rahamäärä.
Ismo Alanko lauloi 90 -luvun laman aikoihin: kun Suomi putos puusta. Vuoden 1991 pankkikriisin ja Neuvostoliiton vientikaupan romahduksen seurauksena Suomen talous aloitti sukelluksensa syvimpään lamaansa sitten 1930-luvun suuren laman.
Muutamassa vuodessa katosi 450 000 työpaikkaa, ja työttömyys nousi kohisten 16 prosenttiin. Tämä kaikki kuitattiin ottamalla lisää velkaa ulkomailta (käytännössä samasta lähteestä, josta kaikki raha on alunperin luotu).
Suomella on nyt enemmän velkaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtion velka on yli 70 miljardia euroa, ja velkaa otetaan tulevina vuosina koko ajan lisää. Valtiokonttorista kerrotaan, että Suomen valtion velan määrä kaksinkertaistuu vuosien 2008 ja 2015 välillä. Käytännössä Suomi ottaa uutta velkaa vajaat 200 euroa joka sekunti.
Vuonna 2015 Suomella arvioidaan olevan velkaa noin 115 miljardia euroa. Käytännössä Suomea ei siis enää ole edes olemassa. Koko maa ja sen luonnonvarat ovat annettu vakuudeksi valtion velasta. Maailman rahaeliitti (ja juutalainen pankkiirisuku) voi halutessaan lunastaa koko maan, kansoineen päivineen, milloin tahansa se tahtoo tai haluaa.
Ainoa keino kansallisvaltioiden pelastamiseksi on seurata Sveitsin mallia, ja siirtyä suoraan kansanvaltaan. Tätä kautta kansakunta voi perustaa oman, riippumattoman talousjärjestelmänsä.
Tietenkään piskuinen Suomi ei voi tehdä tätä yksin, mutta jos suora demokratia saa kannatusta laajemminkin, on maailmanlaajuinen vallankumous mahdollinen. Kansallisvaltioita hallitseva eliittijoukko on pieni suhteessa kansalaisten määrään.
Suora kansanvalta on enemmistön valtaa. Suomi voi toimia tien raivaajana todelliseen demokratiaan eli kansanvaltaan. Mikäli Suomeen saadaan suora demokratia, on kansalaisten mahdollisuus kumota ulkomaisen eliittijoukon ja juutalaisten pankkiirisukujen valta. Kun tämä vallankumous nähdään muualla Euroopassa, muut valtiot seuraavat perässä.
Eläköön demokratia! Eläköön Suomi!
Maria Kultakangas otti hyvin tärkeän asian esille, uhrin aseman. Kriminaalipolitiikka perustuu rikoksentekijän suojeluun kun pitäisi suojella uhria.
Sananvapaus tarkoittaa nykyään kaikenlaisen töryn ja rahanhimossa julkaistavan tirkistelyn puolustelua. Sananvapaudella olen ymmärtänyt nimen omaan hallitsijoiden arvostelun sallimista - kuinka kaukana tuosta ollaankin!
Sananvapautta rajoittaa mm. hyvä maku - jos sellaista vielä ollenkaan on. Toinen rajoittava asia on julkaistavana olevien asioiden kohteiden huomioon ottaminen.
Kokoomus muuttaa kaiken rahaksi - ja jos ei saa muutettua niin lainaa kiinalaisilta.
Olipas hiuksia nostattava kirjoitus. Tässä yritettiin nimenomaan suojella uhria. En voi millään ymmärtää, miten se on sananvapauden rajoittamista? Miksi et Ukkola puolusta esim. Halla-Ahoa? Siinä meillä on todellinen keissi? Miksi myös rikollisia suojellaan aina? En ole yhdenkään lastenraiskaajan nimeä nähnyt julkistettavan, en edes niissä tapauksissa joissa perhe on sitä toivonut.
Eikös hän juuri puolustanut ihan televisiota myöten?
http://areena.yle.fi/ohjelma/78ac04ca6b92a24e1caacc57203de6ea , Halla-ahoa käsittelevä osuus alkaa kohdasta 6'47".
Silloin kun toimittajat siirtyvät selkeästi kunnianloukkausen puolelle kirjoituksillaan, niin ainakin jonkun pitäisi katsoa perään, että edes lakia noudatetaan, eikä ihmisten elämää hajoteta kappaleiksi, ja sitten jälkeenpäin, savuavan raunion keskellä, mietitä ja ruodita mitä tuli tehtyä. Kyllä itsesääntelyn pitää toimia, jos ihmisillä on yhtään järkeä päässään. Ja toimittajat, jotka usein pitävät itseään muita viisaampina besserwissereinä, pitäisi ainakin sitä järkeä olla!
Toisaalta, jos Braxin linjalle lähdetään, (joka kummasti osuu juuri tähän kuumimpaan keskusteluhetkeen?) niin, jos kristittyjen suut halutaan tukkia, niin, että raamatullinen puhe voidaan tulkita "viharikokseksi" niin sitten on parasta myös tukkia vastakkaiset puheet, koska ne ovat yhtä lailla "viharikollisuutta" sitä toista ryhmää kohtaan.
Ruotsissa on jo yritetty suita tukkia, mutta onneksi huonoin tuloksin, sillä sielä kuitenkin, kaiken vapaamielisyydenkin keskellä, toimii myös uskonnonvapaus, jonka vuoksi aiheesta raamatun sanoja siteeraavaa pastoria, ei voitukaan tuomita.
Alexander Stubin puheet eivät kuulosta "lupaavalta" todellakaan, tältä kannalta katsottuna.
http://sirpaleita.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50729-median-tarkoitushakuine...
Sananvapauden väärinkäytöksistä lisää:
"....Kun sketsille tai pilapiirokselle lyödään suojaleima "satiiria" kaikki alkavat nöyristellä sen edessä. Sille ei minkään valtakunnan laki mahda mitään, sillä se takaa täydellisen diblomaattisen koskemattomuuden..."
http://sirpaleita.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51075-satiiria-vai-pilkantekoa
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 56 kommenttia